Now I have been almost two days back to Finland and still have a little bit jet lag. Good proof of that is that I am writing this text 5 AM in Finland haha. Flights back home went really good and the few last days in China was also really good. It just felt a sad to say good bye to people and realised that peoples who I have use to see every day in 3-4 months I can’t see any more so often. I got many new friends during my exchange in China and there was two persons who without I wouldn’t ever survive there. Maria, the best roommate ever and Kasper, my awesome friend from Denmark. My exchange semester in China was really great and every body should has change to go and do their exchange in abroad. Before I went to China I was wondering why people always say that exchange time is the best time of their life and everyone should do it but now when I got the experience I will also be one of these persons who highly recommended exchange semester to everyone. This was my post number 10 in my blog. I have to admit that when I started to keep this blog I wouldn’t believe that I manage to write here 10 times!
你好， 好久不见
Today was the last day of our final exams. I realised that last time when I wrote my blog was more than one month ago. November was the month of here which just went very fast. I think it is more important to have a good time and do something than write a blog. Now we don’t have school anymore. Today is anymore two weeks left here in China and after that I will come back to Finland. Can’t wait for that. In these two weeks I will spend good time here with friends and make my last trip with my lovely roommate Maria. We travel to Guilin to see some China’s landscape. Today I am not gonna but any photos here, this was more like “hi I am still alive here in China” -post. Oh yeah and meaning of my headline today is “hello, long time no see”.
HEADLINE????????
Hello all, it is time to write something again. I have always wanted to try pole dancing but I never took any lessons in Finland. Yesterday evening one friend of mine texted me that if I want to join the pole dancing lessons. So then I went my first pole dancing lesson. The lesson was quite hard because I had to use so many muscles, haha. We had a rotary pole. It was so cool try to do something on the pole. The teacher said that I was very good in the first time. I will definitely to go again!
How is my studies going here? Chinese is very difficult language to learn. You have to learn characters, pinyin, how to say characters and what is meaning of each character. Sometimes I think that what I was thinking in that day when I decided to learn Chinese language. I am the person who has always been difficulties to learn languages and then I decided to learn Chinese, one of the hardest languages to learn in the whole world. But like our teachers here like to say “It is easy, Chinese is easy language to learn”. Yesterday we had a Chinese character test which includes three different kind of tasks: First task was that our teacher said pinyin and we had to write down characters and english meaning of each character. The second task was that we only saw the pinyin on the paper and then we had to write right characters. The third task was that we have to translate English words to Chinese characters and Chinese characters to English words. We needed 60 points to past the test, maximum amount of points was 100. I got 89!!!! That was so amazing feeling!
My roommate Maria and I we eat watermelon every day here. First time when we bought it the price was 3,6 yuan and yesterday when we bought it was 6,3 yuan so we eat double amount of watermelon than 7 weeks ago. I am so watermelon addict here. We made a Chinese song called 没有西瓜 (don’t have watermelon). It was so much fun. Here is lyrics for you: 有吗没有，有吗没有，没有吗，没有吗，没有西瓜冰沙，没有西瓜冰沙，很遗憾， 很遗憾。(do you have it? don’t have, do you have it? don’t have, don’t have? don’t have?, don’t have watermelon ice juice, don’t have watermelon ice juice, what a pity, what a pity). We also made a video where I was singing this song in Chinese. Everyone can very easily recognize our room in dormitory because Maria painted so cool picture in our door. One picture where is watermelon and one picture where is Maria and I.
This was already post number 8 in my blog. I am so happy that I actually managed to write here more than 1 or 2 posts. I continue writing here every now and then that you can read what is happening to me when I am in China!
北京和上海
I think that now I have to start to write my blog in English so all my friends can read it. Topic of this article is Beijing and Shanghai, two big cities in China where I spend the national holiday 29.9-07.10.2014. Because of national holiday there was so many people in Beijing that some times it was impossible to try to walk on the street. Too many people there. This huge amount of people was one of the reasons why I wanted to go to Beijing, the capital city of China, during the national holiday. I wanted to get real China experience and see what it actually means when there is too many people and now I can tell you that it is grazy, Chinese people everywhere. Also in Shanghai there was very many people. Here is one photo from Beijing and one from Shanghai.
When we landed on Beijing and heard that tempature in Beijing is 14 degrees we was like omg it is 20 degrees less than Guangzhou. The weather felt really cold there. I bought winter hat and I used it almost every day in Beijing. In Beijing we went to Wangfujing Snack Street which is a very popular tourist street and there they sell scorpions and snakes and many souveniers shop are also there. When we visited there I ate 3 scorpions and one snake. It sounds a little bit grazy but the taste was similar than chicken. First I wasn’t so sure if I want to try eat but then I decided that I have to because I am in Beijing and now I am so happy that I ate them.
Thursday 02.10.2014 I visited in the Great Wall. The weather of that day was perfect. I spend 3,5 hours just walking on the wall. It was so amazing there. I was very surprised that on that day there wasn’t so many people on the wall. It was really good because then I got so many photos on the Great Wall almost without any people. That day I walked so many strais that my feet was hurting after that but the Great Wall was definitely worth of it. Here some photos.
On Saturday 4 of October we has a flight from Beijing to Shanghai. Shanghai was really big and beatiful city. After 5 days in Beijing I felt that I am too tried to take any photos but then I realised that it would be very stupid thing to visit in big city and not take any photos there. In Shanghai we slept every morning until 11. It was so good because in Beijing we woke up very early every morning so in Shanghai we decided to sleep. It was so cool when we went shopping and then I learn how to bargain. First I wasn’t good because I was too nice and friendly but after a while I learned it, you have to be mean and then just a walk away if you don’t get the product the price that you want to pay. We found a snow bar in Shanghai! There was less than zero degrees inside and we have to use winter jackets there. I really liked that bar. Skyline of Shanghai was definitely worth to see. I bought a flag of Finland in Shanghai.
When we arrived on Guangzhou airport on Tuesday evening 07.10. I felt that I am back home. I didn’t know that I can feel that just after a few weeks here in Guangzhou. Then we took a taxi from airport back to our home and then it was so grazy driver again. Traffic in Beijing and Shanghai was more organised than here in Guangzhou. I mean that it was still grazy in Beijing and Shanghai but not that grazy than it is in Guangzhou. Here is one Chinese song and it is for all my friends ❤ The name of the song is 朋友 (friend)
我叫咪咪。我是芬兰人。(Minun nimeni on Mimmi. Minä olen suomalainen.)
Hei kaikki! Oon vielä hengissä täällä Kiinassa. En ole kahteen viikkoon kerennyt paljon kirjoittelemaan kun on tapahtunut niin paljon erilaisia asioita. Ollaan käyty pari kertaa vaihtarikavereitten kanssa laulamassa karaokea täällä. Karaoken laulaminen baarissa ei tapahdu lavalla kaikkien edessä niin kuin Suomessa useimmissa paikoissa se tapahtuu. Täällä karaoke paikoissa on monta eri huonetta ja jokainen seurue varaa oman huoneen ja siellä on karaokelaitteet ja sinne tuodaan juomia ja henkilökunnalta voi tilata juomat ja ne tuodaan suoraan huoneeseen. Joten täällä ei tarvitse laulaa kaikkien ihmisten edessä tai varata omaa vuoroa kun haluaa laulaa vaan voi pitää hauskan karaoke illan omalla porukalla. Reilu kolme viikkoa Kiinassa ja suomen kirjoittaminen tuottaa jo vaikeuksia, pahoittelut jos blogissa paljon kielivirheitä tämän takia. 😀
Suomessa oon aina miettiny et miks kerrostalojen katutaso kerros ei ole ensimmäinen kerros vaan ensimmäinen kerros on vasta kun mennään portaat ylös. Yhtenä päivänä täällä ollessani kiinnitin huomiota siihen että kiinalaisissa kerrostaloissa ensimmäinen kerros on katutaso kerros ja toinen kerros on kerros kun mennään ensimmäiset portaat ylös (tämä olisi suomessa siis ensimmäinen kerros). Huomattuani tämän olin niin iloinen, että jossain päin maailmaan sentään tajutaan että ensimmäinen kerros on katutaso kerros. Kiitos tästä kiinalaiset. Oon niin rakastunu vesimeloonimehuun täällä. Tuoretta vesimeloonimehua (ja kaikkia muita tuoreita mehuja) saa Suomeen verrattuna tosi halpaan hintaan täältä. Kaupoissa myydään myös vesimelooneja ja kun niitä ostaa niin ne pilkotaan valmiiksi paloiksi ja mukaan laitetaan tikkuja, jotta syöminen onnistuu. Kuka tarvitsee enää suklaata yhtään mihinkään (varsinkaan kun täältä ei ees saa hyvää suklaata) kun on vesimeloonit. Oon syöny joka päivä vesimeloonia jossain muodossa ja tänään onnistuin jopa tilaamaan vesimeloonimehun jäämurskassa kiinaks! 西瓜冰沙 = vesimelooni jääjuoma.
Opin just miten voi kirjoittaa kiinaa tietokoneella. Se on niin paras tunne, kun tunnistaa jonkun kiinan merkin, osaa kirjoittaa sen, osaa lausua sen ja tietää mitä kyseinen merkki tarkoittaa. Koulussa monet opettajat kuvittelevat että kiinan oppiminen meille, länsimaisille ihmisille, on helppoa. Opettajat sanovat tunneilla usein että kiina on tosi helppo kieli oppia. Olin niin iloinen yhtenä päivänä kun yksi opettaja sanoi meille että hän ymmärtää että kiina on vaikea kieli oppia. Sanat pitää sanoa juuri oikealla äänen painolla, koska jos ääntää jonkin sanan vähänkin väärin, niin silloin sanan merkitys muuttuu täysin. Tykkään opiskella kiinaa. Koska täällä on merkit, jotka pitää oppia tunnistamaan, niin kiinan kieli on kuin koodi, joka pitää selvittää, jotta sitä voi lukea. Ensimmäinen kerta kun oikeasti jonkin uuden kielen oppiminen on minusta hauskaa ja mukavaa.
Koulukirjat saa täältä tosi halvalla, koska kirjoista voi teettää kopiot. Suomessa tämä on laitonta ja kaikissa koulukirjoissa lukee aina ”Luvaton kopioiminen kielletty” ja silti opettajat kopioivat välillä sivun tai kaksi oppilaille. Täällä homma toimii niin että opettajalta pyydetään kirja lainaan, viedään se lähimpään kopiointi liikkeeseen ja mennään kopiointi liikkeeseen seuraavana päivänä ja he ovat kopioineet koko kirjan ja tehneet siitä kirjan näköisen. Kirja kopiot ovat opiskelun kannalta ehkä jopa parempia kuin alkuperäiset kirjat, koska niissä on sama sisältö ja niihin on paljon helpompi tehdä merkintöjä, koska paperi on normaalia paperia eikä kirjasivupaperia. Mun kiinalainen nimi on mimi 咪咪 ja tääl on myös saman nimisiä sipsejä tai jotain muuta vastavia naksui.
Innoistuin pelaamaan kolikkopehmolelupeliä Mimi – naksut (咪咪) Kuva takapihalta
Greetings from China
En oo vielä voinu lähettää yhtään postikorttia, koska ei mitään hajuu, mistä niitä saa ostettuu ja miten niitä voi sit lähettää. En oo myöskään löytänyt mistään vielä postimerkkejä, joten siihen asti kunnes löydän jonkun näköisen ratkaisun postikorttitilanteeseen, saatte tyytyy lukee vaan mun blogii. Liikenne täällä on vähintääkin kaaottista. Ruuhka aikaan bussit ja metrot ovat tupaten täynnä ihmisiä. Siis oikeesti niin täynnä et niis mahtuu tuskin hengittämään. On aika outoo et viimeinen metro/bussi kulkee täällä 22-2230 aikoihin, arkisin ja viikonloppuisin. Se on outoo koska Guangzhou on kuitenkin Kiinan kolmanneksi suurin kaupunki ja asukkaita on kuitenkin 13 miljoonaa. Kadut ovat täynnä autoja ja ihmisiä. Se täällä on aika hassuu et vaik liikenne on kaaottista, nii silti jalankulkijat kulkee tyytyväisinä päin punaisia valoja. Harvemmin kukaan jää odottamaan että valot vaihtuisivat vihreiksi. Mielenkiintoista on myös että Guangzhoun kaupunki antaa vuosittain luvan 10 000 ihmiselle auton hankkimiseen, joten täällä ei niin vaan mennäkään autoa ostamaan. Sit ostin toissa päivänä vihdoinkin kartan, mut se olikin sit kokonaan kiinaks, haha 😀
Back to scool
Koulu alkoi tällä viikolla. Opettajien englannin taito on kaikkea väliltä saa hyvin selvää mitä ne selittää siihen että puhuu puolet tunnista kiinaa. Joten toisten aineiden opiskelu on hieman haastavaa. Kurssit jotka minulla on Guangzhoun Universityssä ovat: Oral Chinese, Law of the PRC (People’s Republic of China), Intensive Reading, Chinese Character, Listening, Chinese Foreign Trade, Chinese Culture and Chinese Martial Art (Kung fu). Ensimmäinen Kung fu tunti oli tänään ja se oli niin siistiä, tykkäsin kovasti. Meijän tunti oli kyl ulkona ja tääl on +36 astetta lämmintä täl hetkel, nii siinä ku kung fuut reilun tunnin nii tulee kyllä lämmin. Alla olevat kuvat on otettu koulusta.
Oon jo selvinny viikon Kiinassa!
Ensimmäinen viikko Kiinassa on ollut mielenkiintoista aikaa. En ole paljoa ehtinyt ikävöidä Suomea ja koti-ikävä iski ensimmäisen kerran vasta tänään. Suomi on kuitenkin niin paljon erilainen maa kuin Kiina. Puikoilla syöminen on vaikeaa, paljon helpompaa olisi vain käyttää veistä ja haarukkaa tai edes vain haarukkaa. Ravintolassa listat suurimmaksi osaksi vain kiinaksi ja työntekijät puhuvat vain kiinaa, joten ruuan tilaaminen tuottaa aina vähän haasteita, varsinkin paikoissa jossa on pelkkä menu ilman mitään kuvia. Onneksi ruoka sentään on halpaa täällä. Ärsyttävää on myös se kun lähtee isolla porukalla ulos syömään niin kiinalaiset tuovat aina laskun missä on kaikki ruuat, koska Kiinassa on tapana että vain yksi henkilö maksaa kaikkien ruuat. Tämä johtaa aina tilanteeseen, jossa oman osuuden maksaminen on hankalaa, koska harvemmin kellään on tasa rahaa mukana kun menee syömään. Paljon yksinkertaisempaa olisi jos kiinalaiset osaisivat jakaa laskun.
Kiinalaisten tapa tuijottaa länsimaalaisia oli minusta aluksi aika hauskaa, mutta nyt se on alkanut ärsyttämään. Menet minne tahansa niin aina kiinalaiset tuijottavat ja katsovat. En mäkään tuijota pitkään kiinalaisia kun niitä on Suomessa, nii ei kiinalaistenkaan tarttis tuijottaa. Tää on just tätä maassa maan tavalla ja sopeutuminen erilaiseen elämäntyyliin vie oman aikansa juttuu, mistä kaikki aina puhuu, mutta jonka voi oikeasti vasta ymmärtää siinä vaiheessa kun yrittää elää toisenlaisessa kulttuurissa. Rakastan tilata takseja täällä, se on vaan niin parasta, menee vaan kadun varteen ja heiluttaa taksin pysähtymään. Just like movies. Paitsi et elokuvissa ne aina saa ensimmäisen taksin ja täällä voi joutua odottamaan jonkin aikaa. Taksilla ajaminen on myös tosi halpaa täällä verrattuna Suomen hintoihin. Ainii ja tääl on mini Eiffel-torni 😀
Suojele ihoa tummumiselta, käytä sateenvarjoa!
Tämä tuntuu olevan monen kiinalaisen ratkaisu säilyttää ihonsa niin valkoisena kuin mahdollista kuumasta ilmasta ja auringosta huolimatta. On hauskan näköistä kun aurinko paistaa taivaan täydeltä ja kadut ovat täynnä kiinalaisia miehiä ja naisia sateenvarjojen kanssa. Täällä sateenvarjot ovat jo asuste ja kaupoissa myydään mitä erilaisimpia sateenvarjoja. Heillä on sateenvarjot jopa moottoripyörissä/skoottereissa, joilla he kuskaavat muita kiinalaisia, jonkin näköinen moottoripyörätaksisydeemi ilmeisesti.
Ensimmäinen vuorokausi Guangzhoussa, Kiinassa
On se tietysti ihan mukavaa, että lämmintä vettä suihkua varten tulee vasta kun lukukaudet Guangzhoussa alkavat eli noin viikon kuluttua. Kesäisin opiskelija asunnoissa ei tule lämmintä vettä. Onneksi vesi ei sentään ole jäätävää, vaikka kiinalainen opiskelija kertoi, että se olisi. Lentomatka tänne sujui hyvin. Lensin ensin Helsingistä Istanbuliin ja siellä oli noin kolmen tunnin vaihto ja tämän jälkeen reilu kymmenen tunnin lento suoraan Guangzhouhun. En ole koskaan ollut 10 tuntia lentokoneessa, mutta nyt kun olen senkin kokenut voin vain todeta, että en pidä pitkistä lentomatkoista. Saavuin Guangzhoun eilen viiden aikaa iltapäivällä paikallista aikaa. Yksi yliopiston opiskelija, Ting, tuli minua vastaan lentoasemalle, josta otimme taksin ja suuntasimme kohti Guangzhoun yliopistosaarta. Matka kesti tunnin. Maisemat Guangzhoussa ympäristössä ja keskustassa ovat upeat, paljon korkeita vihreitä vuoria ympärillä ja paljon korkeita kerrostaloja kaupungin keskustassa. Vaikka olin aivan kuollut pitkän matkustamisen jäljiltä, en voinut olla ihailematta maisemia, joita Suomessa ei missään näe. Lisäksi täällä on palmupuita!
Saavuttuamme kampukselle, menimme suoraan kansainvälisten opiskelijoiden majoitusrakennukseen. Sieltä sain huoneeni ovikortin ja lämminvesikortin, joka pitää laittaa jonkun putkisydeemin päälle aina kun haluaa käyttää lämmintä vettä suihkussa. Tosin tämäkin on mahdollista vasta noin viikon kuluttua. Huoneeni ei ole kovin iso, ehkä 7 m^2 ja kun näin sen ensimmäisen kerran, olin hieman kummastunut sen koosta. Myöhemmin samana iltana kuitenkin vierailin kiinalaisten opiskelijoiden asuinrakennuksessa ja siellä nukkuu 4-8 kiinalaista opiskelijaa samassa huoneessa. Heillä on jokaisella oma parvisänky, jonka alla kirjoitus pöytä sekä vieressä vaatekaappi ja tilaa on sen lisäksi sen verran että mahtuu kulkemaan huoneen keskeltä. Tämän jälkeen ajattelin että minun huoneeni onkin oikeastaan aika mukava ja että vessa pitää jakaa vain yhden kämppäkaverin kanssa.
Kävimme illalla kampusalueen ostoskeskuksessa syömässä Tingin ja Marian (saksalainen kämppäkaverini) kanssa kiinalaista ruokaa. Ruokapaikkoja oli monia ja niissä kaikki oli kiinaksi. Onneksi Maria osaa puhua jonkin verran kiinaan. Ruoka, jota tilasimme, oli ainakin oikein maukasta. Tämän jälkeen kävelimme hieman kampusalueella. Oli jo aivan pimeää, sillä aurinko laski ennen seitsemää ja sitten pimeni vauhdilla. Onneksi huoneessani on ilmastointilaite, sillä ulkona on päivällä yli kolmekymmentä astetta ja yöllä 25. Ilmeisesti kiinalaiset tykkäävät nukkua kovissa sängyissä, sillä minun huoneeni sängyssä on kyllä 20 cm paksu iso patja ja kerkesin jo iloita, että vaikka monia asia on erilainen Suomeen verrattuna, niin ainakin sänky olisi pehmeä. Kävi kuitenkin ilmi, että pehmeältä näyttävä patja todellakin vain näytti pehmeältä, sillä se oli täysin kivi kova, sama asia kun olisi nukkunut yön lattialla. Onneksi ongelma ratkesi helposti ostamalla iso peitto pehmusteeksi paikallisesta supermarketista. Nyt olen iloinen, sillä olen selvinnyt ensimmäisen vuorokauden Kiinassa! 😀 Alla kuva minusta syömässä kiinalaista ruokaa kampusalueen ostoskeskuksessa.
See you soon!<3 bailut
Nyt on enää viikko aikaa Kiinaan lähtöön ja pakko myöntää, että oon aika paniikissa. Halusin vielä kerran pitää kunnon Suomibileet ennen kun lähden ja eilen sitten bailattiin melkein puoli vuorokautta kavereiden kanssa. Sain hienon olkanauhan (sellasen kun missikisois aina annettaan voittajalle) mis luki ”Bilehile” ja sitä sit oli pakko pitää koko ilta (kuva alla :D). Sain myös hienon valokuvajutun ja kirjan, johon voi kirjottaa kaikkee kivaa. Tämä kirja sai jo kuuden aukeaman verran täytettä eilen kun kaikki taiteilivat sinne hienoja tekstejä ja kuvia. Sain myös muita mukavia hei hei lahjoja. Kiitos paljon kaikille kanssa bailaajille, oli mahtii teijän kans ja otetaan uusiks sitku mä oon takas Suomes! 😀
Maailman toisella puolen
Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että syksyllä 2014 lähden Kiinaan vaihtoon, en olisi uskonut häntä. Alunperin ajatus Kiinaan vaihtoon lähtemiselle syntyi syys-lokakuussa 2013, jolloin heitin muutamalle kaverilleni ihan läpällä vain: ”kelatkaa kuin siistii ois lähtee Kiinaan vaihtoon”. Meni muutama viikko ja tästä läpästä kehittyi ihan varteen otettava vaihtoehto suorittaa osa ammattikorkeatutkinnosta ulkomailla, Kiinassa, toisella puolella maapalloa. Nyt kun lähtöön on enää kolme viikkoa aikaa, on tämä päätös lähteä neljäksi kuukaudeksi Kiinaan alkanut hieman pelottamaan.
Perustin tämän blogin, jotta perhe, ystävät ja muut asiasta kiinnostuneet ihmiset voivat seurata Kiinan vaihtoreissuani, kaikki kätevästi samasta paikasta. Saa tosin nähdä mitä tästä blogista tulee, koska en ole koskaan ollut mitään päiväkirjan pitäjä tyyppiä, pisin kirjoittamani päiväkirja on kestänyt kolme päivää. Toivon kuitenkin ettei tämä julkaisu jää ensimmäiseksi ja samalla viimeiseksi tänne kirjoittamakseni tekstiksi, joten pysykää kanavalla, saatatte kuulla tarinoita Kiinasta. Tähän vielä fiilistely musiikiksi: Haloo Helsinki! – Maailman Toisella Puolen.
Mimmi in China 